Hyvinvointia tukevaa sisustusta kuvataan erilaisin termein
Hyvinvointia tukevasta sisustuksesta puhutaan erilaisin termein. Aiheen ympärillä risteilevät monet eri termit voivat aiheuttaa hämmennystä. Toinen suunnittelija puhuu aistiystävällisyydestä, toinen taas kertoo lähestyvänsä sisustussuunnittelua aistiesteettömästä näkökulmasta käsin. Onko näillä lähestymistavoilla jotain eroavaisuuksia? Tässä kirjoituksessa avataan aisteja korostavia lähestymistapoja tila- ja sisustussuunnitteluun: mitä niillä tarkoitetaan ja onko niillä millaisia eroavaisuuksia.
Aistitoimintoja korostavat termit
Hyvinvointia tukevasta sisustussuunnittelusta puhuttaessa aisteja korostavat termit nousevat usein vahvasti esiin. Erityisesti aistiystävällisyys ja aistiesteettömyys ovat paljon käytettyjä termejä. Suomen kielessä käytettyjä aistitoimintoja korostavia termejä on yhteensä neljä:
aistiystävällisyys
aistiesteettömyys
aistiergonomia
moniaistisuus
Ne kaikki nimensä mukaisesti korostavat aistitoimintoja eli sitä, että tilan tavoitteena on olla aisteille miellyttävä. Luonnollisia aistitoimintoja tukeva tila auttaa ajattelemaan, hahmottamaan ja jopa tuntemaan paremmin.
Hillityt värisävyt, luonnonmateriaalit ja epäsuora valaistus ovat hyvinvointia tukevan tilan tunnusmerkkejä. Aisteille miellyttävät tilat eivät kuitenkaan ole sidottuja mihinkään sisustustyyleihin, vaan kokonaisuus rakentuu suunnittelijan vastuullisista valinnoista. Valintojen pohjalla ovat hyvinvointia tukevan sisustuksen tunnusmerkit, esimerkiksi suurien kiiltävien pintojen välttäminen. Kuva: behance.net
"Aisteja tukeva suunnittelu perustuu siihen, että aistiärsykkeiden kasautuva yhteisvaikutus edistää hyvinvointia eikä vähennä sitä. "
Aistiystävällisyys
Suomalainen Margit Sjöroos on kehittänyt Stress Free Area® -konseptin aistiystävällisten tilojen suunnitteluun. Konsepti on kehitetty aistitietoa ja aivotutkimustietoa hyödyntäen. Aistiystävällisyys-termi on siis Margit Sjöroosin kehittämä. Stress Free Area® -konsepti muodostuu neljästä eri osa-alueesta: 1) aistiystävälliset tilat ja ympäristö, 2) erilaisten vireystilojen huomiointi, 3) henkilökunnan itsetuntemuksen kehittäminen ja 4) henkilökunnan myötäelämisen taitojen kehittäminen. Konsepti on siis paljon muutakin kuin sisustusta koskeva. Aistiystävällisyydellä (engl. sense friendly) tarkoitetaan sitä, että tila on optimoitu miellyttäväksi jokaisen aistin näkökulmasta.
Aistiystävällisessä tilassa on esimerkiksi epäsuoraa valaistusta, miellyttävä akustiikka sekä pyöreitä ja kaarevia muotoja, jotka noudattelevat silmän ergonomiaa. Sjöroos säveltää äänimaisemoinnin kohdekohtaisesti itse. Lisäksi tilan suunnittelussa värit jaetaan kylmiin ja lämpimiin, jolloin väriyhdistelmistä ei tule likaisia. Stress Free Area® -konseptin mukaisessa suunnittelussa huomioidaan lisäksi erilaiset kulttuuriset taustat ja ekologiset tarpeet, mikä tekee siitä vielä laajemman konseptin kuin sisustussuunnittelussa yleisesti käytetään.
Kaarevat muodot, siivilöityvä luonnonvalo, vehreys ja rauhalliset värisävyt tekevät Gallery of the Garden Pavilionista mielenkiintoisen esimerkin hyvinvointia tukevasta tilasta. On kuitenkin hyvä, muistaa, että kuva ei kerro esimerkiksi akustiikan tasoa tilassa. Kuva: Gallery of the Garden Pavilion.
Aistiergonomia
Aistiergonomialla tarkoitetaan aistien tukemista ja tilan vaikuttamista miellyttävällä tavalla aisteihin. Käsite aistiergonomia on luotu Stress Free Area® -konseptin yhteydessä vuonna 2003. Samalla ovat saaneet alkunsa käsitteet moniaistinen ergonomia ja aistiystävällinen suunnittelu. Moniaistiseen ergonomiaan kuuluvat myös fyysinen, visuaalinen ja auditiivinen ergonomia. Aistiergonomia on kuvaava termi, aivan kuten aistiystävällisyyskin, mutta sen käyttö yleisemmin on jäänyt vähäiseksi. Aistiergonomiaan sisältyy kuitenkin fyysinen ergonomia, johon aistiystävällisyys ei suoraan ota kantaa, vaikka se on tilan käyttömukavuuden ja toiminnallisuuden näkökulmasta ensiarvoisen tärkeä osa-alue.
Aistiesteettömyys
Aistiesteettömyys nousee paremmin tunnetusta esteettömyyskäsitteestä, jolla tarkoitetaan tilojen fyysistä esteettömyyttä: riittävän leveitä kulkureittejä, pyörähdysympyröitä ja luiskien kaltevuuksia. Esteettömyydellä tarkoitetaan ihmisten erilaisuuden huomiointia rakennetussa ympäristössä.
Aistiesteettömällä suunnittelulla puolestaan halutaan parantaa jokaisen mahdollisuutta toimia tiloissa yhdenvertaisesti ja osallistua yhteiseen toimintaan. Aistiesteettömyys on laaja-alaisesti aistit huomioiva lähestymistapa. Sen avulla huomioidaan sekä aistiherkät että aistirajoitteiset henkilöt. Aistiesteettömässä tilassa kuormittavat tekijät on minimoitu. Lisäksi palautumiseen ja hyvinvointia tukeviin asioihin kiinnitetään erityistä huomiota. Aistiesteettömyyden keskiössä on psyykkinen palautuminen.
Aistiesteettömyys jaetaan kolmeen eri osa-alueeseen, joita ovat:
1) negatiivisten aistiärsykkeiden minimointi
2) palautumisen tukeminen ja
3) toimintakulttuurin huomiointi.
Toimintakulttuurin huomioimisella tarkoitetaan sitä, miten tila ohjaa toimimaan.
Luonnonmateriaalit ja erilaiset tekstuurit, joita on miellyttävä koskettaa, ovat osa hyvinvointia tukevaa tilaa. Kuva: Pinimg.
"Aistiesteettömällä suunnittelulla halutaan parantaa jokaisen mahdollisuutta toimia tilassa yhdenvertaisesti ja osallistua yhteiseen toimintaan."
Moniaistisuus
Tila tuottaa kokemuksia kaikille aisteille. Ihminen on moniaistinen, jolloin aistikokemukset ovat kokonaisvaltaisia, moniaistisia. Moniaistisuudella tarkoitetaan myös sitä, että aistit toimivat toisiaan tukien. Ihminen esimerkiksi kuulee ja tuntee paremmin, jos hän samalla katsoo aistiärsykkeen suuntaan. Kokemus on voimakkaampi, jos se vaikuttaa moneen aistiin yhtä aikaa.
Moniaistisuuden huomioimisella voidaan helpottaa tilojen ja esineiden informatiivisuutta ja käyttöturvallisuutta. Aistit korostavat toinen toistaan niin myönteisesti kuin kielteisestikin. Esimerkiksi epämiellyttävät äänet kuulostavat entistä epämiellyttävimmiltä, jos samaan aikaan ympäristö koetaan rumaksi. Moniaistiseksi suunniteltu tila palvelee yhdenvertaisesti kaikkia eli myös niitä, joiden aistit ovat heikentyneet. Siltä osin aistiesteettömyyden ja moniaistisuuden näkökulmat ovat samat.
Moniaistisuus terminä esiintyy usein arkkitehtuuria käsittelevässä kirjallisuudessa. Moniaistisuus ei juuri kuvaa sitä, millainen tila tai rakennus on. Moniaistisuudella viitataan ihmiseen tilan kokijana, joten tilaa kuvaavana käsitteenä se ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Sitä, millaisia tilassa koettavat aistiärsykkeet ovat laadultaan, ei moniaistisuus myöskään kerro. Moniaistinen tila voi olla miellyttävä, epämiellyttävä tai jotakin näiden kahden väliltä. Toisaalta arkkitehtuurin teksteissä moniaistisella arkkitehtuurilla viitataan arkkitehtuuriin, joka on ihmisläheisempää ja koettavampaa, jollain tavalla kokemuksellisempaa verrattuna visuaaliseen ja etäiseen arkkitehtuuriin. Moniaistisuudella saatetaan myös korostaa tilan muunneltavuutta erilaisia tilanteita ja tunnelmia varten: moniaistisella myymälätilalla voidaan ohjailla asiakkaita esimerkiksi tuoksuin ja äänin.
"Ympäristön tulee antaa tekemiselle ja olemiselle tilaa — ei estää niitä. "
Ihmisen aistit ovat kehittyneet luontoympäristössä
Näitä eri termejä tarkastellessa voidaan yhteenvetona todeta, että aistiystävällisyyden tavoitteena on tilan miellyttävyys kaikille aisteille. Aistiesteettömyys voidaan halutessa nähdä hieman laajempana lähestymistapana: sen tavoitteena on huomioida aistiyliherkät henkilöt ja sen tavoitteena on palauttava vaikutus. Aistiergonomiaan on sisällytetty aistiystävällisyyden lisäksi myös fyysisen ergonomian huomioiminen. Kuten todettua, moniaistisuus puolestaan ei juurikaan kuvaa sitä, millainen tila tai rakennus on aistien näkökulmasta. Tila tai sisustus voi olla moniaistinen, mutta se ei määrittele aistiärsykkeiden laatua.
Nämä edellä mainitut käsitteet (aistiystävällisyys, aistiergonomia, aistiesteettömyys ja moniaistisuus) pohjautuvat kaikki lopulta siihen, että ihminen on historiansa aikana kehittynyt luontoympäristössä, ja näin ollen myös aistit ovat kehittyneet luontoympäristöön sopiviksi.
Rakennettu ympäristö ja sisätilat, kaupungeista tai suurkaupungeista puhumattakaan, ovat siis ihmisen historiassa varsin uusi asia. Jos ympäristössä on liikaa aisteja aktivoivia viestejä, se alkaa väistämättä kuormittaa ja stressata. Kuormittavassa tilassa voi olla esimerkiksi kiusallisesti häikäisevä valaistus, liikaa mustia, harmaita tai valkoisia pintoja, kiiltäviä pintoja, puutteellinen akustiikka tai voimakkaita kuvioita, jotka pahimmillaan häiritsevät tasapainoaistia tai laukaisevat migreenin.
"Kuormittavassa tilassa voi olla esimerkiksi kiusallisesti häikäisevä valaistus, liikaa mustia, harmaita tai valkoisia pintoja, kiiltäviä pintoja, puutteellinen akustiikka tai voimakkaita kuvioita, jotka pahimmillaan häiritsevät tasapainoaistia tai laukaisevat migreenin."
Hyvinvointia tukevassa tilassa aistit on huomioitu
Aisteja tukeva suunnittelu perustuu siihen, että aistiärsykkeiden kasautuva yhteisvaikutus edistää hyvinvointia eikä vähennä sitä. Ympäristön tulee siis antaa tekemiselle ja ajattelulle tilaa, eikä estää niitä. On myös huomioitava, minkälaista vireystilaa tavoitellaan: tarvitaanko keskittymiskykyä työntekoon ja opiskeluun vai esimerkiksi mahdollisuus palautumiseen. Hyvin suunniteltu tila soveltuu monenlaisiin käyttötarkoituksiin.
Hyvinvointia tukevan tila- ja sisustussuunnittelun keskiössä on hyvinvoiva ihminen. Näkökulma on huomattavasti kokonaisvaltaisempi verrattuna siihen, että pelkästään esteettiset arvot tai trendit ohjaisivat suunnittelun valintoja.
Tila- ja sisustussuunnittelu vaatii siis hyvää ymmärrystä todellisista hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, jotta myönteiset hyvinvointivaikutukset pääsevät toteutumaan. Vastuullisessa suunnittelussa tutkitun tiedon hyödyntäminen on ensiarvoisen tärkeää. Suunnittelijan on hyvä tuntea vastuunsa, jotta kokonaisuus on aidosti hyvinvointia tukeva ja loppukäyttäjille miellyttävä.
Tässä tekstissä käsiteltyjen termien häilyväisyyden vuoksi käytän laajempaa ilmaisua ‘hyvinvointia tukeva sisustus’. Hyvinvointia tukevassa sisustussuunnittelussa voidaan lisäksi hyödyntää myös aivotutkimuksen tuloksia sekä biofiilista suunnittelua. Näiden aiheiden parissa jatkan seuraavissa artikkeleissa.
Lähteet:
Hannukainen, H., Hellberg, P., Teeri, S. & Tupala, R. 2019. Aistiesteettömät asumisratkaisut – koti jossa on hyvä olla. Satakunnan ammattikorkeakoulu. Sarja B. Nro 13. Pori.
Pallasmaa, J. 2016. Ihon silmät: arkkitehtuuri ja aistit. Helsinki: Ntamo.
Sjöroos, M. 2017. Stressitön ja inspiroiva työympäristö. Yle Aamun haastattelu 21.3.2017.
Rantanen, M. 2016. Tunnelmamuotoilu. Nosta asiakaskokemukset ja työhyvinvointi uudelle tasolle tunnelmamuotoilun avulla. Helsinki: Talentum Pro.